Veikko Hakulisen harjoituspäiväkirjoista kertovan blogitekstimme ensimmäisessä osassa kuljettiin Hakulisen matkassa sotavuosista Oslon olympialaisiin 1952. Toinen osa vie lukijansa olympiavoiton jälkimainingeista aina hiihtäjätähden elämän viimeiseen päivään saakka.
Olympiavoittaja, maailmanmestari, metsäteknikko, aviomies, isä
Haave olympiavoitosta oli täyttynyt, muttei harjoittelu siihen loppunut. Hakulinen harjoitteli tuttuun tapaan, mutta mielessä kypsyi myös ajatus toisen haaveen täyttämisestä, Evon metsäkouluun hakemisesta. Lyhyen harjoittelun jälkeen Veikko suuntasi kokeisiin. Vaikka niistä jäi epävarma tunne, saapui lokakuussa toivottu ilouutinen. Hänet oli valittu kouluun.
4.9.1952 ”Puolipilvistä. Kokeet Evolla. Matikka ja aine kohtalaisesti.”
5.9.1952 ”Puolipilvistä. Kokeet Evolla. Työkoe ja metsäkoe huono. Sauna ja uinti.”
6.10.1952 ”Pilvistä, tihkusadetta. Rukonmäen vesomista. Pääsin Evolle!!”
Evon sisäoppilaitoksella taittuivat seuraavat vuodet metsäteknikoksi opiskellessa. Mitään erivapauksia urheilun suhteen ei edes olympiavoittaja saanut. Koulussa oli paljon muitakin urheilijoita, muun muassa hiihtäjä Arvo Viitanen. Koulun rehtorin sanoin, sinne oli tultu opiskelemaan, vapaa-ajan miehet saivat käyttää miten tahtoivat. Hakulisella se kului urheillen ja onneksi mukaan sai nyt kovatasoisia harjoituskavereita. Vuonna 1953 jalkalenkeillä kertyi 1 500 kilometriä. Opiskelun ja urheilun lisäksi mukaan mahtui onnistumisia myös muilla elämänalueilla.
16.1.1953 ”Nuoska. Opisto. Teknologia, metsänhoito, maanmittausoppi. Päivällä tentti. Työkalujen jako. Lenkki 8 km”
19.3.1953 ”Aamujuoksu 20 min. Opiston voimistelutunnilla hiihtolenkki.”
11.5.1953 ”Kaunis, melko lämmin. Lenkki 1.30 t. Uitolla 5.30 t. Lammilla.”
8.9.1953 ”Puolipilvistä, epävakaata. Oppitunteja. Lenkki n.27 km 2.30 t”
13.11.1953 ”Kaunis -10. Ap oppitunti. Ip Fysiikan kokeet. Lenkki n.30 km 2.45 t”
31.12.1953 ”Lahdessa Railin kanssa kihloja ostamassa.”
Kovan harjoittelun ansiosta kunto säilyi, vaikka opiskelut veivät aikaa. Hiihtokilometrejä ei kertynyt edellisvuosien tapaan, mutta Hakulinen huomasi kuntopohjan riittävän. Hän lisäsi harjoitusvauhteja, jotta lyhemmistäkin lenkeistä saataisiin tehoja irti. Nyt tavoitteena oli hiihtää Falunin MM-kisoissa kaikki matkat. Tämän tavoitteensa hän myös toteutti, menestyksekkäin seurauksin.
14.2.1954 ”Kaunis -28. MM 30 km 2. sija 1.50.51. Kuzin 1.50.25.”
17.2.1954 ”MM 15 km 1. sija.”
21.2.1954 ”50 km 2. sija.”
Takaisin Evolle Hakulinen palasi maailmamestarina, kera muutaman himmeämmän mitalin. Henkilökohtaisen MM-kullan lisäksi hän oli mukana Suomen kultaa ottaneessa viestijoukkueessa. Siinä ratkaisevasti Neuvostoliitolta kolmannella osuudella karkuun hiihti toinen metsäkoulun oppilas, Arvo Viitala. Hakulisen suurin juhlan aihe sijoittui kuitenkin juhannukselle. Myös loppuvuodelle riitti muutoksia, kun metsäteknikoksi valmistumisen jälkeen matka jatkui työn perässä Jämsänkoskelle.
24.6.1954 ”Vihkiäiset”
17.12.1954 ”Koululoppu!!! Jämsänkoskelle.”
Muuton ja työkiireiden keskellä urheilu pysyi vahvasti mukana. Hakulinen harjoitteli edelleen aktiivisesti päästen mukaan Holmenkollenin kisoihin. Niistä meinasi tulla pannukakku sairastelun takia.
1.3.1955 ”Kollenille lähtö +37,2”
2.3.1955 ”+37,8 kuumetta”
3.3.1955 ”+37,6”
4.3.1955 ”+36,9. 15 km keskeytys”
5.3.1955 ” Kollen 50 km 1. sija”
Samaisen kuukauden lopussa Hakulinen hiihti 50 kilometriä Ounasvaaralla. Päivä jäi silti mieleen toisesta tapahtumasta.
27.3.1955 ”Ounasvaara 50 km 2. sija. Tyttö syntyi!”
Vaikka elämään oli tullut yksi tärkeä tehtävä lisää, tähtäsi Hakulinen Cortina d’Ampezzon olympiakisoihin. Varsinkin ennen tammikuun karsintoja harjoitustahti oli hurjaa. Vuoden 1955 lopulla lenkkejä oli taitettu jalkaisin 1 400 kilometrin ja hiihtäen 1 180 kilometrin edestä. Jämsänkoski osoittautui oivaksi asuinpaikaksi. Se tarjosi monipuoliset harjoitusolosuhteet. Maastoissa riitti vaihtelevuutta. Löytyi mäkiä, joissa kehittää hapenottokykyä, mutta myös tasaista kangasta, jonne pääsi hiihtämään jo vähäisen lumipeitteen saavuttua. Seudulta löytyi myös muita menestyviä hiihtäjiä, kuten Huhtalan veljekset Väinö ja Eino. Heidän kanssaan Hakulinen muodosti Jämsänkosken Ilvekselle menestyksekkään viestijoukkueen 1960-luvulla.
1.10.1955 ”Epävakaista. Yhtiön suunnistuskilpailut 3. sija. Lenkillä 15 km 2.05 t. Sauna”
20.12.1955 ”Puolipilvistä -18. Lenkki n.60 km 5 t. Hieronta.”
21.12.1955 ”Pilvinen -20. Lenkki 10 km. Iltajuoksu 8 km 40 min.”
22.12.1955 ”Pilvistä -15. Aamujuoksu ½ t. Lenkki 50 km 4.10 t. Iltajuoksu 7 km 35 min.”
Paha anemia meinasi kuitenkin sotkea tärkeät olympiakarsinnat. Pikamatkan Hakulinen taisteli läpi, mutta 30 kilometrin karsinnan hän sai jättää väliin. Kuninkuusmatkan karsintaan hän osallistui, koska näki olympiapaikan olevan sen varassa.
4.1.1956 ”-1. 15 km karsinta. 4. sija.”
6.1.1956 ”Suoja. Juottomiehenä.”
8.1.1956 ”-0. 45 km karsinta 1. sija.”
Olympiapaikka aukeni, mutta varsinaiset matkakohtaiset valinnat tehtiin vasta Italiassa kilpailupaikalalla. Joukkueen sisäisten karsintakilpailujen jälkeen Hakulinen, kunnostaan yllättyneenä, pääsi hiihtämään kaikille kilpailumatkoille. Jälleen kerran oli kotiin viemisenä mitaleja.
27.1.1956 ”Pilvistä ja kaunista. Olympialaiset 30 km. 1. sija 1.44.06.”
30.1.1956 ”-4 heikkoa lumisadetta. Olympialaiset 15 km 4:s.”
2.2.1956 ”Kaunis -15. Olympialaiset 50 km. 2. sija”
4.2.1956 ”Kaunis -15. 4×10 km viesti 2. sija.”
Vaikka Hakulinen piti tarkasti kirjaa harjoittelustaan. Kilpailuista hän kirjoitti suppeasti. Tätä samaa linjaa hän jatkoi Lahden MM-kilpailuissa 1958 ja Squaw Valleyn olympialaisissa 1960.
4.3.1958 ”MM 15 km 1. sija”
6.3.1958 ”MM 4×10 3:s.”
8.3.1958 ”MM 50 km 2.”
23.2.1960 ”O-kisat 15 km 3:s 52.03. Brusveen 51.56”
25.2.1960 ”4×10 km viesti 1.”
27.2.1960 ”O-kisat 50 km 2. Rex pohjavoide, Rex vihreä ja Swix vihreä.”
Vaikka itse kilpailuista ei tarkempia analyyseja ollut, oli Hakulinen tarkka suksiensa voitelusta. Näistä tiedoista hän piti myös aika ajoin kirjaa. Tarkka tietoisuus keliin sopivista voiteista oli varmasti yksi menestyksen avaimista. Hakulinen voiteli kilpailuihin suksensa itse ja tiesi mitä pohjiin oli kelin puolesta laitettava.
9.1.1960 ”Kirkas -16. Joutsan rataa 11 km. Uusi vihreä Rex piti hyvin. -20 kova latu. Swix ei hyvä. Vauhti myös hyvä.”
Olympia- ja MM-mitaleiden lisäksi elämään mahtui muitakin kohokohtia. Niissä riitti jännitystä hiihtokilpailujen tapaan. Toisen lapsen ilmoitellessa tulostaan matka Jämsänkoskelta Jyväskylään meinasi katketa, kun Mossesta katosi veto. Raili pääsi onneksi turvallisesti sairaalaan ja auto korjaamolle.
30.8.1957 ”Jyväskylässä Raili. Poika! Auto korjaamolla. Lenkki 17 km 2.15 t”
6.12.1960 ”Presidentin linnassa”
Squaw Valleyn olympialaisten jälkeen 35-vuotias Hakulinen siirtyi hiihdossa jäähdyttelyn puolelle. Enää hän ei harjoittelisi arvokisapaikka mielessään. Aikaa jäi perheelle, töille ja vaikka kesämökin rakentamiselle. Sellaisesta hän oli haaveillut, kun Keski-Suomen järvet olivat tulleet kalastuksen ja saunomisen kautta rakkaiksi.
17.7.1960 ”Helle. Tonttia katsomassa ja osto!”
14.8.1960 ”Lämmin. Mökillä. Saunan perustusta.”
14.5.1961 ”Sivakalle Saunaan. Ensi löylyt! Uinti”
Kilpailemista Hakuliselle ei osannut lopettaa, vaikka teki sitä nyt harrastusmielessä. Talven 1962 SM-hiihdoissa sattui vahinko. Hyvät suoritukset toivat paikan Zakopanen MM-kisoihin, joihin oli pakko lähteä vaikkei omaa innostusta juuri ollut. MM-kisoissa tuli hiihtojohdollekin selväksi, että Hakulinen jättäytyy arvokisaympyröistä sivuun.
2.2.1962 ”-4, -5. SM 30 km 2. sija.”
4.2.1962 ”-1. SM 50 km 3:s.”
18.2.1962 ”Satoi lunta. MM 30 km 19:s. Heikko kunto.”
24.2.1962 ”50 km 9:s.”
Ampumahiihtäjä
Viimeiset arvokilpailut hiihtäjänä jättivät pahan maun Hakulisen suuhun. Kunto ei ollut sitä mitä tuollaisissa kilpailuissa vaaditaan. Eikä se ollut ihme, olihan hän jo sukset osittain naulaan laittanut. Vaikka hän hiihtäjänä jäähdytteli, veri veti takaisin kilparadoille. Uran aikana vaivanneeseen anemiaakin löytyi syy, laktoosi-intoleranssi. Miehestä alkoi löytyä uutta virtaa ja mielessä kutkutti ajatus lajinvaihdosta ampumahiihtoon. Piti tarttua aseeseen ja katsoa riittikö rahkeita vielä tässä lajissa. Ampumatekniikkaa piti tietenkin hioa ja siihen neuvoja antoivat kivääriampuja Vilho Ylönen ja ampumahiihtäjä Antti Tyrväinen.
3.11.1962 ”Sumuinen +4. Juoksuammunta 10 km, 44.15, 18 laukausta 15 osumaa.”
11.11.1962 ”-3 hyvä ilma. Juoksuammunta 37.00, 15 laukausta 12 osumaa.”
24.11.1962 ”-2.Toimistolla. Ampumaradalla Vilho Ylönen neuvoi. Hiihto 1.15. 10 km”
8.12.1962 ”-6. Toimistolla. Hiihto -18 km 1.50, jääkeli. Ammunta 18 laukausta 14 osumaa.”
Hakulinen tähtäsi ampumahiihdossa heti arvokisoihin. Hiihtäjänä hän tiesi olevansa parhaimpia, kunhan ammunnan saisi jotenkuten sujumaan. MM-kilpailujen karsinnoissa se kuitenkin takkuili. Ensimmäisestä karsinnasta sakkominuutteja tuli peräti kymmenen ja toisessa viimeisen pystypaikan kaikki laukaukset karkasivat ohi. Hiihtoajoissa Hakulinen oli ylivoimainen, liiat sakkominuutit laskivat sijoitusta. Kovat hiihtoajat olivat kuitenkin valttia ja niiden turvin Hakulinen lunasti lipun Seefeldin MM-kilpailuihin.
30.12.1962 ”-15. Vauhti liukas. MM-karsinta Tikkakoskella. 20 km 1.19.09 15 osumaa 3. sija”
12.1.1963 ”-10. Lahteen. MM-karsinta. 20 km 1.29.23. 11 osumaa. 18. sija.”
Seefeldissä kilpailumatkoja oli vain yksi, 20 kilometriä. Sen tulosten perusteella jaettiin myös joukkuekilpailun mitalit. Ensimmäisenä ladulle lähtenyt Hakulinen hapuili kokemattomuuttaan ampumapaikoilla, tuloksena kuusi sakkominuuttia. Hiihtoaika oli kilpailujen paras, mutta sakkominuuttien myötä sijoitus vasta kuudes. Ilman mitalia ei tarvinnut kuitenkaan kotiin lähteä. Suomi tuli joukkuekilpailussa hopealle, vajaat viisi sekuntia Neuvostoliittoa hitaampana.
3.2.1963 ”-15. Vihreä Elit melko hyvä. MM-ampumahiihto 6. sija. 20 km 1.25.13, 14 osumaa.”
Myöhemmin keväällä Hakulinen sai ammunnan onnistumaan ja palkintona tästä oli SM-kultaa. Voittomarginaali oli viisi minuuttia, joten muutaman sakon olisi voinut jopa ottaakin.
15.3.1963 ”-5 kaunis. SM-ampumahiihto Hyvinkäällä. 10+20 km, 1. sija, 1.27.14. 18 osumaa.”
Hakulinen osallistui vielä kahdesti ampumahiihdon arvokisoihin. Innsbruckin olympialaisiin 1964 ja Elverumin MM-kisoihin 1965. Vaikka hiihtoajat olivat lähes aina kisojen parhaita, ammunta vei mahdollisuudet paremmista sijoista. Näiden kilpailujen myötä 40-vuotias Hakulinen jätti hyvästit arvokilpailujen laduille.
4.2.1964 ”-2 jäätä ja lumetettu latu. Olympia A-hiihto. 20 km, 14 osumaa, 30 laukausta. Voi voi!”
21.2.1964 ”Kaunis -4. MM 20 km. 31. sija. 13 osumaa. Rex sininen+vihreä.”
Ampumahiihto jäi Hakulisen lajivalikoimaan ja hän kiersi lajin kilpailuja vielä ikämiessarjoissa. Aseet ja sukset muuttuivat, mutta tämä ei estänyt Hakulista kiusaamasta myös nuorempiaan kilpaladuilla. Vuoden 1974 SM-kisoissa 49-vuotiaan Hakulisen voittoaika oli nopeampi kuin yleisen sarjan kaksikymmentä vuotta nuorempien.
23.3.1974 ”Kaunis, -10. Sininen Swix+violetti. Kivääri SM Keuruu. 1. sija M-45 v. 1.08.57. 0+1.
Elämäntapaurheilija
Kilpaurheilu-uran sivussa ehti Hakulinen myös edetä työurallaan. Hän toimi Yhtyneiden Paperitehtaiden Jämsänkosken metsäpiirin apulaispiiripäällikkönä aina vuoden 1966 loppuun asti. Sieltä tuli siirto piiripäälliköksi Vääksyn piiriin. Näin myös koko Hakulisen perhe muutti Jämsänkoskelta Vääksyyn. Siellä perhe kasvoi toisella pojalla.
15.5.1969 ”Pilvinen, satoi. Ip Suunnistamassa 13 km 1.30.41. Poika 3640 g. Katsomassa lasten kanssa.”
Suunnistus oli ollut jo vuosia yksi Hakulisen harjoitusmuodoista. Vääksyssä se sai piristysruiskeen, kun hän vaihtoi Asikkalan Raikkaan riveihin. Seura kuului tuolloin maan kovimpiin vuosien 1968 ja 1969 Jukola-voittojen myötä. Hakulinen ei tuolloin ykkösjoukkueen riveissä päässyt voittoja juhlimaan, vaan taitoja oli kartutettava kakkosjoukkueessa. Vehkalahden Jukolaan 1971 paikka ykkösjoukkueeseen avautui. Hakulisen yösuunnistustaidot eivät riittäneet avausosuudella ja sijoitus painui pitkälti yli sadan. Onneksi muu joukkue paransi sijoitusta osuus osuudelta joukkueen ollessa lopulta toinen.
29.5.1971 ”Vehkalahti Jukola. 1.osuus klo 23.00. 2.38. (151).”
Intoa rastien metsästykseen riitti myös talvella, jolloin hiihtosuunnistus löysi paikkansa Hakulisen lajivalikoimaista.
1.3.1970 ”Kova myrsky. SM-hiihtosuunnistus Tikkakoskella. 30 km, 2.40.10. 6:s.”
Hakulisten visiitti Vääksyssä jäi valitettavan lyhyeksi, kun Vääksyn piiri lakkautettiin. Työt Yhtyneillä kuitenkin jatkuivat, kun Hakulinen siirtyi Valkeakoskelle piiripäälliköksi. Kaupunki oli hänelle jo nuoruudesta tuttu, joten perhe oli sinne helppo tuoda. Urheilun harrastaminen jatkui töiden ohella. Elämän aikana mukaan tulleet lajit pysyivät aktiivisesti mukana. Harrastamista riitti kesälle ja talvelle.
25.1.1975 ”Pilvinen -1. Ampumaharjoitus, hiihto 10 km, juoksu 5 km”
25.6.1980 ”Sadepäivä, +14. Suunnistus 8 km, 1.09”
3.4.1984 ”Hiihto 12 km 55 min Jämsässä. Karhea liisteri, pito ei riitä vesimärällä ladulla. Luisto melo hyvä.”
Eläkkeelle Hakulinen jäi Yhtyneiltä Paperitehtailta lähes 40 vuotisen työuran jälkeen tammikuussa 1990. Nyt riitti aikaa harrastuksille vieläkin enemmän ja ne olivat tärkeässä roolissa eläkeläisen elämässä. Kuten myös mökki Päijänteen rannalla, jossa sai viettää aikaa perheen kanssa.
5.2.1990 ”Märkää, vesisade, +3. Hiihtoa 13 km. Karhut, liisteri. Iltalenkki 10 km 1.12 t”
16.7.1990 ”Fin-5 16.–21.7. 1.osakilpailu 2,7 km, 26.01. 2. sija.”
26.11.1992 ”+0, -1, lumisade. Hiihtoa n.15 km 1.20 t. Iltakävely ½ t.”
29.6.1994 ”Kaunis +24. Soutua.
19.8.1994 ”Mökille. Mustikoita 7,5 L”
28.9.1996 ”SM-yö Lappeenrannassa. 1. sija H70. 3,6 km 43.27.”
14.2.2001 ”-3 pilvinen. Englannin tunti. Hiihto 9 km, 1.05 t. Iltakävely n.1 t 4 km”
16.8.2003 ”+16 epävakaista. AM-normaalimatka n.3 km 55 min. 8:s, huono.”
Koko elämänsä urheilleelle miehelle ei vanhemmalla iällä yksi reippailu päivässä riittänyt. Usein oli päivän urheilujen lisäksi päästävä vielä iltalenkille. Valitettavasti myös sinä iltana, jolloin hän joutui liikenneonnettomuuteen kohtalokkain seurauksin.
24.10.2003 ”-6, -0, heikkoa lumisadetta. Sauvakävely 3 t 40 min.”
Tekstin lainaukset ovat Veikko Hakulisen päiväkirjoina pitämistään kalentereista. Hän kirjoitti niihin päivän tapahtumat, harjoitukset ja kilpailut lähes koko elämänsä ajan. Hakulisen perikunta luovutti päiväkirjat Urheilumuseon arkistoon. Ne antavat hyvän kuvan aikansa huippu-urheilijan harjoittelusta ja sen sovittamisesta muun elämän rytmiin. Loppujen lopuksi ne kertovat myös tavallisen harrastajan intohimosta urheilua kohtaan.
Teemu Vuorenpää
Lähteet:
Veikko Hakulisen partiopäiväkirja 1939 ja päiväkirjat 1945–2003Hakulinen, Veikko & Hakulinen, Lassi 1999. Haku-Veikko, Suurhiihtäjä Veikko Hakulisen muistelmat
Kuvat: Urheilumuseo