Koripallon valmennuksellinen kehitys Suomessa henkilöityy vahvasti Yhdysvalloista vuonna 1949 saapuneeseen koripallovalmentaja Robert Peterseniin. Petersen muutti lopulta pysyvästi Yhdysvalloista Suomeen 1959. ”Petteriä” voi pitää ensimmäisenä koripallosiirtolaisena Suomessa.
Ulkomaalaisia koripallopelaajia alkoi virrata Suomeen 1970-luvulla, erityisesti Yhdysvalloista. Ensin yksittäisen suorien henkilökontaktien myötä ja lopulta laajempana ilmiönä. Pelaajavirta moninkertaistui 1990-luvulla, ja myös naisten joukkueisiin rekrytoitiin yhä enemmän ulkomaalaisvahvistuksia.
Moni urheiluammattilaisuudesta haaveillut pelaaja säikähti Suomen karua talvea ja palasi lämpimämmille kentille. Ja toisaalta usealle Yhdysvaltain yliopistosarjoista rekrytoiduille pelaajille Suomi oli lähinnä kauttakulkumaa kohti Euroopan rahakkaampia kenttiä. Osa Suomeen määräaikaisella sopimuksella tulleista pelaajista jäi Suomeen jopa pysyvästi. Tyypillisiä syitä olivat seuraan ja maahan tykästyminen pidemmän oleskelun myötä sekä erityisesti perheen perustaminen. Väliaikainen siirtolaisuus muuttui maahanmuutoksi.
Vuoteen 2015 mennessä miesten koripallon pääsarjassa oli pelannut noin 640 eri ulkomaalaista, joista noin 140 pelasi useamman kuin yhden vuoden. Heistä noin kolmekymmentä pelasi enemmän kuin neljä kautta, ja ainakin 16 koripallon takia Suomeen tulleista pelaajista oli saanut Suomen kansalaisuuden juurruttuaan maahan pysyvästi.
Urheilu on myös tietyllä tavoin periytyvää. Koripallon maajoukkuepelaajista esimerkiksi Gerald Lee Jr:n isä Gerald Lee Sr. lukeutuu Suomeen 1970–80-luvulla juurtuneisiin pelaajiin ja on yksi pääsarjahistorian parhaista pelaajista Shawn Huffin isän Leon Huffin tapaan.
