Helsingin olympiakisat Urheilumuseon päänäyttelyssä
Urheilumuseon uusi päänäyttely koostuu viidestä eri tilasta, joista yhden on valloittanut Helsingin olympialaiset 1952. Näyttelyprojektin alussa koko henkilökunta osallistui erilaisten ideoiden kehitystyöhön. Mietimme kolmen työryhmän voimalla näyttelyssä esitettäviä teemoja, ja yksi nousi kaikkien listalla ensimmäiseksi – olympiakisat 1952. Ei mikään ihme, sillä museosta löytyy huikean paljon tapahtumaan liittyvää materiaalia: esineitä, valokuvia, arkistoaineistoa ja kirjallisuutta. Tietoa on paljon ja sitä haluttiin tuoda esille. Emme kuitenkaan halunneet uuvuttaa ihmisiä liiallisella kuva-, teksti- ja esinemassalla, joten oli mietittävä uusia keinoja tiedon, tunnelmien ja elämysten välittämiseen.
Materiaalista ei tosiaankaan ollut puutetta, kun Helsinki 1952 -teemaa ryhdyttiin työstämään. Heti aluksi oli selvää, että haluamme näyttelyyn interaktiivisen älyseinän, jossa voi esitellä kisoja monipuolisen aineiston avulla. Teemaa mietittäessä näkökulmakin oli pian selvillä. Kisoista saavat kertoa niihin osallistuneet henkilöt. Miten kisat kokivat olympianuori, kisakylän tarjoilija Sinikka, järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Erik von Frenckell, kisoista raportoinut Pekka Tiilikainen, meloja Sylvi Saimo tai olympiapataljoonassa palvellut Tomi. Lopputuloksena keskellä näyttelysalia seisoo melkein kolmimetrinen älyseinä, jonka toisella puolella on videoteos Suomen urheilun tähtihetkistä ja toisella puolella Helsingin olympialaisista kertova interaktiivinen älyseinä.
Paljon valokuvia ja tietoa löytyy myös kahdesta kosketusnäyttösovelluksesta, joista toinen kertoo kisapaikoista ja -kylistä ja toinen osanottajamaista ja urheilijoista. Näiden sovellusten kehittelyssä museon laajat kuvakokoelmat, yli 10 000 alkuperäisnegatiivia kisoista, on ollut korvaamaton aarreaitta.
Elävästi olympiakesän 1952 tunnelmaan pääsee videoteatterissa, jossa voi katsoa alkuperäistä värielokuvaa olympiatapahtumista ja kisakaupungin menosta. Oman elämyksensä antavat myös kisateatterin penkit, joiden esikuvana ovat olleet Olympiastadionin vuoden 1952 aikaiset selkänojattomat istuimet.
Museon kokoelmissa on 1952-kisoihin liittyviä esineitä yli 900. Kaikkea ei tietenkään voinut laittaa vitriineihin, vaan niihin valikoitui mielenkiintoisin ja arvokkain esineistö. Kohokohtana voisi mainita olympiasoihdun, joka on kaikista olympiasoihduista harvinaisin. Aukusti Tuhkan suunnittelemia soihtuja tehtiin vain 23 kappaletta. Vertailukohtana voisi mainita Lontoon olympiasoihdun vuodelta 2012. Niitä valmistettiin noin 8000, joten ei ihme että Helsingin olympiasoihduista maksetaan huutokaupoissa suuria summia.
Isot esineet pienessä näyttelytilassa asettavat oman rajoituksensa. Museon kokoelmissa on meloja Sylvi Saimon lahjoittama kanootti, jolla hän voitti kultaa Helsingin olympialaisissa. Viisimetrinen kanootti on ollut enimmäkseen varastoituna, mutta nyt se haluttiin esille. Paikkoja kanootille ei ollut hirveän monta. Turvallisin vaihtoehto oli kiinnittää se seinälle, jossa sitä voi ihailla yhdessä olympialaisten melontakilpailuissa käytettyjen maalipoijujen kanssa.
Oman säväyksensä tämän näyttelyosion tekemiseen antoi Urheilumuseon sijainti kisojen keskeisellä paikalla. Museolla oli pieni mutta keskeinen rooli tapahtuman läpiviemiseen. Urheilumuseon tiloissa toimi tuolloin kisojen lehdistökeskus, josta välitettiin tietoa kuumeisesti eri puolille maailmaa. Tietyllä tapaa olemme tämän perinteen suoria jatkajia.
Helsingin olympiakisat on merkittävin Suomessa järjestetty kansainvälinen urheilutapahtuma. On täysin mahdollista, ettei Suomi enää koskaan järjestä kesäolympiakisoja. Talvikisat ovat asia erikseen. Urheilumuseon näyttelyssä pääset hyvin aistimaan olympiakesän 1952 tunnelmaa. Tervetuloa fiilistelemään!
Riitta Forsman