Suomalaisille kestävyysjuoksijoille ei löytynyt vastusta Pariisin olympiakisojen matkoilla 1500 metristä maratoniin. Maastojuoksun ja joukkuejuoksujen ollessa ohjelmassa voittoja oli jaettavana kahdeksan ja mitaleita 24. Suomi rohmusi kaikki kultamitalit ja puolet kaikista jaettavissa olleista 24 mitalista. Yleisurheilun supermaa Yhdysvallat sai tyytyä rippeisiin, neljään mitaliin.
Suomen suurimmat tähdet olivat Paavo Nurmi ja Ville Ritola. Nurmi voitti viisi kultaa, joista kolme henkilökohtaisilla matkoilla ja kaksi joukkuejuoksuissa. Ritola keräsi neljä kultaa ja kaksi hopeaa. Molemmat olivat historiallisia saavutuksia. Kaksikon työn täydensi maratonilla olympiakultaa juossut Albin Stenroos. Elias Katz antoi vankkaa tukea Suomen joukkueelle varmistaen Nurmen ja Ritolan kanssa 3000 metrin joukkuejuoksusta kultaa ja ottamalla 3000 metrin esteissä hopeaa.
Suomalaiset urheilujohtajat ja valmentajat tiesivät jo ennen kisoja hyvien tuloksien perusteella, että nyt oli mahdollisuus ottaa kestävyysjuoksumatkoilta mitali toisensa perään.
Olympiakarsinnat pidettiin Helsingin Eläintarhan kentällä 24. ja 25. toukokuuta. Odotettua Paavo Nurmen ja Ville Ritolan kohtaamista radalla ei nähty. Nurmi ilmoitti olevansa keväisen polvivamman vuoksi keskenkuntoinen, eikä halunnut kohdata Ritolaa juosten karsinnoissa voittoisasti vain 1500 ja 3000 metriä.
Ville Ritola paineli ensimmäisenä kilpailupäivänä 5000 metrillä hyvän ajan 14.47 jättäen toiseksi tullutta Väinö Sipilää lähes minuutin. Vielä paljon parempaa oli luvassa seuraavana päivänä. Ritola hurjasteli Peräseinäjoen Suden lailla 10 000 metrillä uuden ME:n 30.35,4. Juoksua seuranneet katselijat, noin 10 000, hurrasivat. Seuraavat juoksijat tulivat maaliin puolentoista minuutin päästä. Sillä aikaa Ritola otti vastaan onnittelijoita, joiden joukossa ensimmäisenä oli ME:nsä menettänyt Nurmi. Ritola lähti kunniakierrokselle juhlittavaksi, mitä urheilutoimittaja ja -kirjailija Martti Jukola kirjoituksessaan ihmetteli. Ritola piti Jukolan kirjoitusta kunniakierroksesta loukkaavana ja oli vielä vanhoillakin päivillään siitä käärmeissään: ”Jo silloon nakattihin jo, heti ku mä olin Suameen tullut. Mutta yleisöhän se mun tahtoi. En minä tahtonu mitään kunniaa. Mutta kun joku rupiaa mulle kenkkuulemahan, niin perkele, mä olisin heti lyäny sitä.”
Paavo Nurmi kokeili ennen olympialaisia 19. kesäkuuta Pariisin ohjelmansa sujuvuutta juoksemalla Eläintarhan kentällä ensin 1500 metrillä uuden ME:n 3.52,6 ja kolmen vartin jälkeen hurjastelemalla 5000 metrillä toisen ME:n 14.28,2. Ritola ei luonnollisestikaan tullut mukaan 5000 metrin matkalle. Huiput välttelivät edelleen toistensa kohtaamista. Myöhemmin Ritola tokaisi, että nämä kesäkuun kisat olivat Nurmen omat karsintakilpailut: ”Ja tiätenkin se peri niistä rahaa.”
Suomen urheilujohtajat jakavat mitalit etukäteen
Suurimpana pelkona oli Nurmen ja Ritolan liian kova keskinäinen kilpailu, joka väsyttäisi heitä ja uhkaisi vähentää mitaleiden määrää. Ville Ritolan urakka oli kovempi kuin kenenkään toisen kestävyysjuoksijan olympiahistoriassa: kahdeksan juoksumatkaa kahdeksan päivän aikana, kolme alkuerää ja viisi finaalia. Paavo Nurmi oli ennen kisoja suunnittelut juoksevansa samaten kahdeksan juoksumatkaa. Nurmikin ymmärsi, että siinä oli oma vaaransa:
”On vain vahinko, että meidän suomalaisten täytyy tällä kertaa uhrata niin paljon voimaa voittaaksemme toinen toisemme, esimerkiksi Ritola ja minä 10 000 metrin matkalla. Ja sama asia 5000 metrillä, murtomaalla (maastojuoksu) ja 3000 metrillä.”
Pahin painajainen oli, että Suomessa, Kemiöllä syntynyt ja sittemmin Ruotsin kansalaisuuden saanut Edvin Wide hyötyisi suomalaisten keskinäisestä kilpailusta ja ottaisi jollakin matkalla voiton. Niinpä urheilujohtajat jättivät avajaismatkalta 10 000 metriltä Paavo Nurmen ulkopuolelle, jotta keskinäinen kilpailu ei väsyttäisi suomalaistähtiä. Ville Ritolalle oltiin näin antamassa käytännössä varmaa kultamitalia ikään kuin kiitokseksi siitä, että hän oli tullut Amerikasta edustamaan vanhaa kotimaataan Suomea. Lauri ”Tahko” Pihkalan mukaan Nurmi ymmärsi, että maan etu kielsi voimien tuhlauksen suomalaisten keskinäiseen kamppailuun. Tahko korosti, ettei Nurmen poisjäänti aiheutunut Ritolan pelkäämisestä.
Päätös siirtää Nurmi syrjään 10 000 metriltä tehtiin vain kaksi päivää ennen kilpailua, vaikka Suomen joukkueen apulaisjohtaja ja yleisurheilujoukkueen toinen johtaja, tamperelainen Yrjö Salminen oli kirjoittanut jo ennen kisoja tarpeesta vältellä Nurmen ja Ritolan keskinäistä kilpailua. Pahimmillaan ankara kamppailu 10 000 metrillä veisi Nurmelta 1500 metrillä vaadittavaa herkkyyttä. Pyrinnön puheenjohtaja Yrjö Salmisen pyrkimys varmistaa Ritolalle 10 000 metrin voitto ei tullut yllätyksenä. Juuri hän järjesti Ritolan harjoittelemaan New Yorkista Pyrinnön riveihin puoli vuotta ennen Pariisia.
Vaikka Nurmi varmasti ymmärsi 10 000 metriä koskevat juoksujärjestelyt, ratkaisu korpesi häntä niin paljon, että huippukuntoinen turkulainen kiukuspäissään meni ja juoksi harjoituskentällä ennen 10 000:n metrin kisaa silminnäkijöiden mukaan huimaa ME-vauhtia peninkulman matkan. Nurmen itsensä mukaan hän ei sentään kymmentä kilometriä painaltanut kaasu pohjassa, vaan matka oli lyhyempi.
Ritolalle ja Nurmelle voitot ilman todellista kilpailua
Ville Ritola ei ottanut 10 000 metriä rauhallisesti, vaikka Nurmen pois jättämisen ansiosta se olisi ollut mahdollista ja urheilujohtajien mielestä toivottavaa. Ritola paransi ME:tä kahdellatoista sekunnilla 30.23,2:een. Toiseksi tullut Ruotsin Edvin Wide jäi 32 sekunnin päähän. Hukkaan meni siis Nurmen jättäminen kisan ulkopuolelle, vaikka Ritola omien sanojensa mukaan oli juossut sovitun rauhallisesti. Täysillä juosten Amerikan apu olisi painellut alle puolen tunnin aikaan.
Päivää ennen 5 000 metrin kilpailua Ritola kävi nappaamassa 3 000 metrin esteistä kultaa heikolla aitomistekniikallaan, mutta silti parantaen matkan olympiaennätystä lähes puoli minuuttia. Suomi sai kaksoisvoiton Elias Katzin erinomaisen juoksun ansiosta. Varsinaisen uroteon teki Nurmi, joka vajaa kaksi tuntia ennen 5 000 metrin kilpailua otti olympiakultaa 1500 metrillä ajallaan 3.53,6. Nurmen kahden kullan tavoittelua helpotti se, että suomalaiset urheilujohtajat olivat onnistuneet kabineteissa neuvottelemaan 1500 ja 5000 metrin finaaleiden välille lisää aikaa.
Kovaa mentiin kaikesta kilpailuruuhkasta huolimatta myös 5 000 metrillä. Nurmi voitti uudella olympiaennätyksellä 14.31,2. Nurmen ja Ritolan kohtaamista oli odotettu. Osa asiantuntijoista oli kuitenkin sitä mieltä, että suomalaiset olivat etukäteen jakaneet mitalit: Villen voitto peninkulmalla tietäisi Paavolle luvattua voittoa 5 000 metrillä. Suomen Urheilulehdessä esitettiin liuta aiheellisia kysymyksiä: ”Ottivatko miehet tosissaan yhteen? Oliko Nurmella voimia enemmän takataskussa kuin näytti? Vai oliko Ritola hienotunteinen? Oliko tässä vastapalvelus Nurmelle 10 000 metrin poisjäämisestä?”
Tappokeli maastojuoksussa
5 000 metrin jälkeen Nurmen ja Ritolan kisaurakka jatkui 3 000 metrin joukkuejuoksun alkuerillä. Murto- eli maastojuoksun 10 650 metrin kilpailu oli vuorossa seuraavaksi. Siinä kilpailtiin sekä joukkue- että henkilökohtaisista mitaleista. Lisärasitusta toi todella kuuma sää, 36 astetta varjossa. Matkaan lähti 39 miestä, joista maaliin saakka jaksoi vain viisitoista. Yksitoista sai auringonpistoksen ja osa juoksi huonosti merkityllä radalla harhaan.
Ruotsalainen Edvin Wide oli päättänyt voittaa kisan. Hän lähti hurjalla alkuvauhdilla. Nurmi ja Ritola seurasivat tätä ihmiskoetta neljään ja puoleen kilometriin saakka, minkä jälkeen heillä ei ollut enää ketä seurata. Tahdittaja Wide hyytyi täysin. Ensin hän jäi roikkumaan reittiä reunustaviin köysiin kuin tyrmäyksen saanut nyrkkeilijä. Lopulta jalat pettivät alta.
Voitosta jäivät kamppailemaan Nurmi ja Ritola. Hannes Kolehmainen ajoi polkupyörällä juoksureitin sivussa seuraten jännittyneenä kahden suomalaisen taistelua. Enää eivät urheilujohtajat siihen puuttuneet. Todellinen paremmuus ratkeaisi. Kolehmainen selvitti kisan jälkeen toimittajille:
”Nurmi tarkkaili Ritolaa, huomasi tämän askeleen käyvän epävarmaksi, hän horjahteli hieman. Nurmi tunsi itsekin voimiensa alkavan vähetä, hänen oli tehtävä ratkaisu ja hän teki sen, spurttasi voimakkaasti eroon Ritolasta.” Nurmi otti murtomaalta henkilökohtaisen olympiakullan. Ritola sai hopeaa häviten puolitoista minuuttia Nurmelle. Suomen kolmas juoksija Heikki Liimatainen kamppaili maaliin ja varmisti kahdennellatoista sijallaan Suomelle joukkuekullan.
Maaliin tultuaan Liimatainen itki ja hoki, ettei enää ikinä juokse. Ritola toimi lohduttajana: ”Mä sanoon, jotta ny mennähän kaupungille. Näet komian likan, niin tauti paranoo.”
Nurmen ja Ritolan viimeinen kisa valtavassa urakassa oli 3 000 metrin joukkuejuoksu. Kultaa tuli Suomelle Nurmen ja Ritolan kaksoisvoitolla ja Elias Katzin viidennellä sijalla.
Kruununa maratonin olympiavoitto
Antwerpenin olympiakisoissa 1920 maratonin voittanut Hannes Kolehmainen pääsi vanhoilla näytöillä Pariisin kisoihin. Valinta tehtiin ilman yhtään loppuun juostua maratonia ennen olympiastarttia, vaikka suomalaisen kestävyysjuoksun taso oli 1920-luvulla kova ja Kolehmaisen paikkaajia olisi löytynyt useita.
Pariisin olympiamaratonin voitti ylivoimaisesti Hannes Kolehmaisen harjoitustoveri Albin Stenroos. Hän jätti toiseksi tulleen Italian Romeo Bertinin lähes kuuden minuutin päähän. Hannes Kolehmainen keskeytti 23 kilometrin paikkeilla.
Stenroosille olympiakulta oli suuri voitto vaikeuksien jälkeen. Hän oli menettänyt amatöörioikeutensa maaliskuussa 1920 yli vuodeksi vaimon myytyä rahanpuutteessa miehensä palkintoja, mikä oli amatöörisääntöjen vastaista.
Oma majoituspaikka, sauna ja kaurapuuroa
Yksi suomalaismenestyksen tae olivat hyvät olosuhteet Pariisissa. Suomalaisille ei kelvannut majoittuminen kisakylään. Johtajat olivat ennen kisoja vuokranneet Villa des Rochersin huvilan, jonka edessä kisojen aikana liehui komeasti Suomen lippu.
Suomalaiset toivat mukanaan myös saunan. Ranskalaiset eivät saunan merkitystä ymmärtäneet. Kun suomalaiset halusivat Pariisin kisojen päättyessä lahjoittaa saunansa läheiselle kadettikoululle, eivät he sitä halunneet: ”Koska siellä tulee niin humalaan.” Saunassa vierailleet kadettikoululaiset olivat siten tutustuneet suomalaiseen saunomiskulttuuriin viimeisen päälle. Saunomiseen liittyi alkoholin nauttiminen.
Ruokapuolikin oli kunnossa. Läheinen maatila toimitti jokaisena päivänä sata litraa maitoa eli lähes litran urheilijaa kohden. Hedelmät ja vihannekset olivat halpoja. Kaurapuuroakin saatiin ranskalaiskokit keittämään pienen patistelun jälkeen. Kokit olivat ensin huomauttaneet, että eikö kauraa syötetä hevosille. Suomalaiset tokaisivat juoksevansa kuin hevoset ja juuri siksi tarvitsevansa kaurapuuroa.
Patsaat sankareille
Albin Stenroosin kunniaksi paljastettiin hänen synnyinseudullaan Vehmaalla kuvanveistäjä Ilmari Virkkalan taiteilema patsas heinäkuussa 1926. Se pääsi esille jopa ennen Paavo Nurmen patsasta, joka kyllä valmistui jo lokakuussa 1925, mutta sen paikasta käytiin pitkään kamppailua.
Muista sankareista Hannes Kolehmaisen patsas paljastettiin Kuopion Väinölänniemessä kesäkuussa 1953. Ville Ritola sai oman patsaansa Peräseinäjoen urheilukentän viereen elokuussa 1978.
Näin varmistettiin, että suomalaiset kestävyysjuoksusankarit muistettaisiin ja heitä arvostettaisiin. Heistä tuli kuolemattomia.
Ossi Viita
KESTÄVYYSJUOKSUMATKAT PARIISISSA 1924
1500 m
1) Paavo Nurmi FIN 3.53,6
2) Willy Schärer SUI 3.55,0
3) Henry Stallard GBR 3.55,6
5000 m
1) Paavo Nurmi FIN 14.31,2
2) Ville Ritola FIN 14.31,4
3) Edvin Wide SWE 15.01,8
10 000 m
1) Ville Ritola FIN 30.23,2 (ME)
2) Edvin Wide SWE 30.55,2
3) Eero Berg FIN 31.43,0
Maraton
1) Albin Stenroos FIN 2.41.22,6
2) Romeo Bertini ITA 2.47.19,6
3) Clarence DeMar USA 2.48.14,0
3000 m estejuoksu
1) Ville Ritola FIN 9.33,6
2) Elias Katz FIN 9.44,0
3) Paul Bontemps FRA 9.45,2
Maastojuoksu
1) Paavo Nurmi FIN 32.54,8
2) Ville Ritola FIN 34.19,4
3) Earl Johnson USA 35.21,0
Maastojuoksun joukkuekilpailu
1) Suomi (Paavo Nurmi, Ville Ritola, Heikki Liimatainen) 11 p
2) USA 14 p
3) Ranska 20 p
3000 m joukkuejuoksu
1) Suomi (Paavo Nurmi, Ville Ritola, Elias Katz) 8 p
2) Iso-Britannia 14 p
3) USA 25 p