3.10.2022

Näe, koe ja elä TAHTO! – Oppimisympäristö koululaisille

  • Blogi

Syksy on jo pitkällä, koulut ja muu arkinen aherrus on alkanut. Myös museoissa valmistaudutaan ottamaan monen ikäiset koululais- ja opiskelijaryhmät jälleen innolla vastaan.

Olen toiminut Urheilumuseossa eli nykyisin Liikunnan ja urheilun kulttuurikeskus TAHDOSSA museolehtorina vuodesta 2008 alkaen eli hyvän tovin jo. Näiden vuosien aikana olen saanut seurata, miten museoiden ja koulujen yhteistyö on kasvanut ja monipuolistunut vuosi vuodelta. Kun alkuun museot olivat pitkälti keväinen luokkaretkikohde huvipuistojen tai merkkirakennusten rinnalla, on niistä vähitellen tullut koulujen ympärivuotinen tutustumiskohde.

Tämä on iloinen asia! Museoissa onkin valmistauduttu koulujen kysyntään yhä paremmin. Moni museolehtori on museoaineiden lisäksi hankkinut pedagogisen pätevyyden.  Lapset otetaan vastaan paitsi innolla myös ammattitaidolla.

TAHDON näyttelyissä koululaiset ovat vakiovieraita ja tärkeitä sellaisia. Meille voi tulla itsekseen kiertelemään, tehdä erilaisia tehtäviä tai osallistua opastuksille ja työpajoihin. Pääasia on, että tulee ja kokee.

Helsingin olympialaiset ovat meidän historiaamme

Vuonna 2022 on juhlittu Helsingin 1952 olympialaisia, joista on kulunut nyt 70 vuotta. Jo alkuvuodesta toteutimme museoiden, arkistojen ja kirjastojen yhteiseen Finna-hakupalveluun ja erityisesti kouluille suunnattuun Finna-luokkahuoneeseen koululaisten käyttöön tarkoitetun kokonaisuuden kotikisoista. Oheen tuotimme Helsingin olympialaiset 1952 -oppimateriaalista mobiilioppaan. Molemmista saa hyvän kisakatsauksen tehtävillä höystettynä.

Juhlavuotta vietettiin heinäkuussa monin eri tavoin: oli esimerkiksi opastuksia, luentoja ja soihtupaja. Kisat kiinnostivat ja väkeä riitti osallistumaan. TAHDOSSA juhlat jatkuvat ja tarjontaa aiheen tiimoilta on edelleen.

TAHTO on mainio oppimisympäristö myös lapsille ja nuorille.

Miksi ihmeessä sitten palata 70 vuotta sitten järjestettyihin olympialaisiin, olkoonkin, että ne on järjestetty Suomessa. Onko noin vanhalla urheilutapahtumalla enää annettavaa ainakaan lapsille ja nuorille? Vastaus on selvä – kyllä.

Kisat merkitsivät Suomelle paljon enemmän kuin vain suurta kansainvälistä urheilutapahtumaa. Ne sattuivat aikaan, jolloin maailma oli toipumassa toisesta maailmansodasta ja uhkakuvia oli taivaalla monia. Olosuhteet olivat haastavat, eritoten pienessä Suomessa, jossa sodan arvet näkyivät vielä kirkkaina. Kisat ovat osa meidän omaa historiaamme, elettyä menneisyyttä, jonka jäljet ovat vielä nähtävissä. Vaikeassa tilanteessa ei lyöty hanskoja naulaan, vaan tartuttiin toimeen. Kisat haluttiin tänne palavasti ja niiden eteen tehtiin paljon töitä. Monelle kisat eläneelle ne olivat yksi elämän suuria kokemuksia. Onnistuminen järjestelyissä nosti koko kansakunnan itseluottamusta.

Coca-cola rantautui Suomeen olympiavuonna 1952. Kuva TAHTO/Urheilumuseo

Ei liene kenelläkään pahaksi ymmärtää, mistä Helsingin Olympiastadion, yksi Suomen ikonisista merkkirakennuksista, on saanut nimensä tai miksi Käpylässä on Kisakylä ja Olympiakylä tai miksi helsinkiläisten uimaparatiisi Uimastadion alun perin rakennettiin. Punaisissa liikennevaloissa jumittaessa voi olla hauska tietää, että ensimmäiset valot asennettiin juuri kisojen alla vuonna 1951 Mikonkadun ja Aleksanterinkadun risteykseen Helsinkiin. Ja se kaikille tuttu luokkaretkikohde Linnanmäki, sekin tehtiin kisavieraita silmällä pitäen. 

Helsingin olympialaiset on laajasti esillä TAHDON päänäyttelyssä.

Elokuussa uutisoitiin isosta ja värikkäästä töhrystä Helsingin kisahallin seinässä. Olisiko sekin jäänyt tekemättä, jos tekijä olisi ymmärtänyt rakennuksen merkityksen ja pääsyt eläytymään vaikkapa niihin seitsemänkymmenen vuoden takaisiin olympiatunnelmiin? Rakennus kuten muukin ympärillämme oleva on pelkkää kuorta, niin kauan kun sisus ja sielu on unohtunut. Kuoreen on helpompi tehdä ikävä jälki.

On sitä paitsi ihan kivaa elää menneisyyden hienoja urheiluhetkiä uudelleen, vaikka niitä ei olisi itse kokenut. Niistä tulee ainakin hyvä mieli. Heti sen jälkeen voi mennä potkimaan palloa digitaaliseen seinään ja ottaa vielä hien pintaan.   

Jonna Kokkola
Museolehtori 
Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus TAHTO