Aluemenetykset Neuvostoliitolle vuosien 1939–1944 sodissa mullistivat suomalaista yhteiskuntaa. Suurin osa kotinsa menettäneistä 420 000 evakosta oli karjalaisia. Karjalaisille siirtolaisille järjestettiin kansainvälisestikin katsoen poikkeuksellisen nopeasti asutustiloja eri puolilta Suomea. Tulijat otettiin yleensä hyvin vastaan, mutta he kokivat myös syrjintää karjalaismurteensa ja jotkut myös ortodoksisen uskonsa takia.
Sortavalan maalaiskunnassa syntynyt ja sotavuosien jälkeen Laukaalle maanviljelijäksi muuttanut Sylvi Saimo voitti Helsingin olympialaisissa 1952 kultaa melonnan kajakkiyksiköissä. Saimo lahjoitti myöhemmin tanskalaisvalmisteisen kultakajakkinsa Urheilumuseolle, ja nykyisin sitä voi ihailla Tahdon päänäyttelyssä.
Toinen rajan taakse jääneestä Karjalasta lähtöisin ollut tähtiurheilija oli hiihtäjä Veikko Hakulinen, joka otti ensimmäiset potkut suksillaan Laatokan Karjalan Kurkijoella 1930-luvulla. Monella paikkakunnalla sotien jälkeen asunut ja lopulta Valkeakoskelle asettunut Hakulinen oli seitsemällä olympiamitalillaan 1950-luvun johtava suomalaisurheilija.
Luovutetun Karjalan kaupungeista suurin ja urheilunkin kannalta merkittävin oli Viipuri. 1900-luvun alkuvuosikymmenien Viipuri oli vireä, kansainvälinen ja moderni kaupunki, jossa urheilu oli olennainen osa kaupunkikulttuuria. Viipurin jäätyä Neuvostoliitolle monet kaupungin urheiluseuroista jatkoivat toimintaansa muualla. Esimerkiksi Suomen menestyneimpiin yleisurheiluseuroihin jo ennen sotia lukeutunut Viipurin Urheilijat nousi uuteen kukoistukseen Helsingissä. Voimistelun mahtiseura Viipurin Reipas puolestaan muutti Lahteen ja jatkoi toimintaansa Lahden Reippaan nimellä keskittyen pääosin palloilulajeihin.
Keskellä vasemmalta: Timo Kautonen, Matti Haahti sekä Cupin voittopokaalia eli Antero Nymanin muistopalkintoa pitelevä Olli Heinonen. Eturivissä vasemmalta Sakari Pihlamo, Risto Remes ja Raimo Piira.