Pariisin olympialaiset 1924 olivat Suomelle valtava menestys. Kisojen jälkeen maamme komeili mitalitilastoissa heti toisena Yhdysvaltojen jälkeen; 37 mitalia, joista kultaisia 14, hopeisia 13 ja pronssisia 10. Huikea menestys näkyy myös museon esinekokoelmissa, sillä tänne on lahjoitettu monipuolista esineistöä, kuten olympiapalkintomitaleita, kunniakirjoja, muistomitaleita, olympiamerkkejä, taide- ja käyttöesineitä.
Jännittävä yleisurheiluviikko
Kokoelmien harvinaisuutena voidaan pitää kisojen pääsylippuvihkoa, joka sisältää kahdeksan käytettyä pääsylippua. Liput ovat ajalta 5.–13. heinäkuuta, jolloin pidettiin kisojen avajaiset ja kilpailtiin yleisurheilussa. Vihkon ensimmäinen lippu, joka oli avajaispäivälle 5. heinäkuuta, ei ole säilynyt. Lippuvihko on maksanut käyttäjälleen 180 frangia. Liput ovat tulleet kokoelmiin Yrjö Lumion jäämistön mukana, joten häntä voitaneen pitää lippujen onnellisena käyttäjänä. Herra Yrjö Lumio oli innokas urheilumies ja itsekin SM-tason keihäänheittäjä.
Jännittävällä kisaviikolla Yrjö Lumio näki 52 suomalaisen yleisurheilijan enempi tai vähempi huikeat suoritukset kahdeksan päivän aikana. Kaikkiaan suomalaiset yleisurheilijat voittivat 17 mitalia, joista 10 oli kultaista. He olivat toisella sijalla Yhdysvaltojen jälkeen sekä yleisurheilun kokonaistilastossa että kultamitalien määrässä.
10 000 metriä ja keihäänheittäjä Jonni Myyrä kiskaisi keihästä kultamitalin arvoisesti. Yrjö Lumio sai nauttia koko rahan edestä suomalaissuorituksista.
Kellon tarkkaa työtä
Pariisin kisojen kiistattomia suomalaissankareita olivat Paavo Nurmi ja Ville Ritola. Nurmi juoksi kisoista viisi kultamitalia, ja kaksi niistä saman päivän aikana ja hyvin lyhyen ajan sisällä. Paavo Nurmella oli tapana seurata suunnittelemansa juoksuaikataulun toteutumista sekuntikellosta sekä harjoitusten yhteydessä että toisinaan myös kilpailuissa. Näin hän teki myös Pariisissa, mutta lainakellolla.
Minerva-merkkisen sekuntikellon omisti itse asiassa Lauri ”Tahko” Pihkala, joka lainasi teräskuorisen kellonsa Nurmelle Pariisin juoksuja varten. Kisojen jälkeen Nurmi palautti kellon takaisin Tahkolle, joka myöhemmin kaiverrutti kelloon tekstin ”This watch was held by P. Nurmi when running 1500, 5000 and 3000 m at the Olympic Games 1924.”
Vuosikymmeniä myöhemmin Pihkala joutui auto-onnettomuuteen Helsingissä ja kuuluisa kello jäi rikkoontuneena onnettomuuspaikalle. Ohikulkijan löytämä kello päätyi ensin tuolloin jo liikemiehenä toimineelle Nurmelle ja edelleen Sveitsiin korjattavaksi. Nurmi toimitti korjatun kellon myöhemmin yhä sairaalassa kolhuistaan toipuvalle Pihkalalle. Urheilumuseon kokoelmiin kello lahjoitettiin vuonna 1974. Sekuntikellon lisäksi Paavo Nurmen Pariisin tuliaisia ovat museossa myös kaksi olympiadiplomia sekä urheiluasu.
Kultaa ja kunniaa ja taidetta
Kisojen ns. virallisia tuotteita museon kokoelmista löytyy useita; palkintomitaleita, muistomitaleita, kunniakirjoja ja olympiamerkkejä. Olympiakultamitalinsa ovat museolle lahjoittaneet keihäänheittäjä Jonni Myyrä sekä painijat Edvard Westerlund ja Kalle Anttila ja olympiapronssimitalin painija Vilho Pekkala. Mitalit on suunnitellut André Rivaud, ja niiden kuva-aiheena on urheilija, joka auttaa maassa istuvaa urheilijaa nousemaan ylös. Kääntöpuolella kuvataan erilaisia urheiluvälineitä, myös talvisia, sekä harppu, joka symboloi kisojen taidekilpailuja. Mitaleita valmistettiin kaikkiaan 914 kappaletta: 304 kultaista ja hopeista sekä 306 pronssista.
Olympiakunniakirjoja on tullut kokoelmiin 14 kappaletta. Kaikille osanottajille annetun diplomin suunnitteli Bernard Naudin ja niitä valmistettiin 10 700 kappaletta. Kunniakirjaan on piirretty siivellinen voitonjumalatar Victoria, jota ympäröi antiikin myyttisiä hahmoja. Kunniakirjassa on Ranskan olympiakomitean puheenjohtajan Justinien Claryn ja Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtajan Pierre de Coubertinin nimikirjoitukset.
Pariisin kisojen pronssisen osanottajamitalin suunnitteli ranskalainen kuvanveistäjä Raoul Bénard. Mitalin etupuolelle on kuvattu kaupunkinäkymä Pariisista ja teksti ”VIIIe Olympiade, Paris, 1924.” Kääntöpuolella voitonjumalatar seppelöi voittajia laakeriseppeleellä ja alaosassa on suunnittelijan nimi Raoul Bénard.
Olympiakisoja varten valmistetaan eri asteisia virallisia olympiamerkkejä, joita annetaan muun muassa kilpailijoille, toimitsijoille, lehdistölle, tuomareille ja olympiakomiteoiden jäsenille. Museon kokoelmista löytyy muutama Pariisin kisojen 1924 olympiamerkki, joiden saajia olivat jalkapallojohtaja Erik von Frenckell, painijat Edvard Westerlund ja Hjalmar Nyström sekä toimittaja Eino Soinio.
Pariisin olympialaisiin suunniteltiin kaksi erilaista julistetta, joista toisen suunnitteli Jean Droit ja toisen Italo Orsi. Samoja aiheita käytettiin myös postikorteissa ja kirjeensulkijamerkeissä, joita kokoelmiin on tullut muutamia kappaleita.
Ylivoimaisesti maratonin voittanut Albin Stenroos sai kunnian olla mallina kahdelle taiteilijalle, joiden teokset ovat päätyneet museon kokoelmiin. Alpo Sailo (1877–1955) ikuisti voitokkaan maratoonarin profiilin kipsireliefiin ja Carl Wilhelms (1889-1953) teki hänestä kipsiin valetun muotokuvan.
Riitta Forsman